Suruaika

Sunnuntai 27.11.2016 klo 17:33 - Mai

Unituulialla on suruaika. Toiminta ei jatku ainakaan tässä muodossa. Mikäli Sinulla on kysyttävää, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen laittamalla sähköpostia osoitteeseen unituulia(at)yahoo.com (korvaa "at" @merkillä).

Unituulia has a time for grief. Business will not be continued in this form. If You have any questions, please contact me by email unituulia(at)yahoo.com (use "@" instead of "at")

Marika "Mai" Salonen

Keväisiä tuulia

Maanantai 16.4.2012 klo 20:57 - mai

Vielä jokunen viikko ja on kesä. Suomen Kesä.

Puutarhurina kevät on minulle herkkiä heräämisen hetkiä ja uusien unien ja taianomaisten tuulien aikaa. Voiman aikaa. Mielenkiintoista kyllä, tässä kevättalven mittaan olen huomannut, miten sitä omaa kuviteltua voimaansa tulee helposti yliarvioineeksi. Sitä suunnittelee ja mielessään ehtii jos jonkinlaista... totuus on kuitenkin toinen. Omaan näppäryyteeni sotkeutuneena olen yrittänyt pitää lankoja ehjinä käsissäni kuin hämähäkki verkkoaan koossa. Ja pysyyhän se, mutta ryntäillen ees taas reikiä paikkaamassa kuluu matkaan monesti enemmän aikaa kuin itse paikkuuseen. Mitä tästä opin (toivottavasti muistan tämän vielä vuoden päästä); ei liian monta asiaa kerrallaan! Elämä on yhtä yllätyksellistä kuin ötökän lento hämyrin verkkoon, joten yritetäänpä muistaa, että kalenteria ei pidä puukata liian täyteen :)

Luonto sen tietää, kaikelle on aikansa. Kevään silmut kehittyvät puissa jo edellisen kesän aikana, kukkasipulit juurtuvat jo syksyllä. Keväällä ei kaikkea ehdi, vaikka Voima on parhainta. Oppia ikä kaikki.

Paitsi luonnon esiin loihtimia keväisiä alkuja puutarhassa (ruohosipuli, lipstikka ja piparjuuri jo hyvin kasvussa), syntyi käsissäni pieni keko unisiepparinalkuja. Kovasti ovat ihmiset kyselleet unisiepparikoruja. Vaikka unisieppari ei varsinaisesti koruksi olekaan tarkoitettu, mikä estää kaunistautumasta esineellä, josta tulee hyvä mieli?

Seuraa hyvin henkilökohtaisia ajatuksia unisiepparista.

Sana dream merkitsee englannin kielellä kahta asiaa suomeksi: se tarkoittaa unta, mutta myös unelmaa. Oma elämänohjeeni (yksi niistä) on 15-vuotiaasta asti ollut 'Pidä kii unelmistas'. Unelma-sanalla ei suomen kielessä liene negatiivista merkitystä? Haluan siis ajatella, että nykypäivänä, jolloin olemme ajautuneet hyvinkin kauas unimaailmasta (maailmasta, joka esimerkiksi intiaaneille ja muille alkuperäiskansoille oli ja on hyvin merkittävä), kaulassa roikkuvan unisiepparin avulla olisi mahdollista ikään kuin houkutella puoleensa hyviä unelmia. Sillä unelmiahan me tarvitsemme, jokainen.

Totta. Tämä menee ohi alkuperäisen unisiepparin tarkoituksen. Mutta tämä olikin vain oma ajatukseni. Jokainen löytäköön omansa :)

  Ja tässä niitä Alkuja - vastaheränneen liskon vartioimana.

Hyviä kevätfiiliksiä kaikille!

Intiaanit ja henkisyys

Maanantai 26.3.2012 klo 21:41 - Jamie Warhurst / Unituulia

Kevään suosikkituote - intiaanikorvakorut

Sunnuntai 1.5.2011 klo 14:19 - mai

Kesän hittituote - intiaanikorvakorut?

Tänä kevättalvena ja keväänä olemme värkkäilleet aika liudan korvakoruja. Suuren suosion mm. kevään Äitimaa-messuilla saavuttivat Jamien 'salmiakkimalliset' pienistä hiotuista lasihelmistä tekemät korvikset. Tähän asti olen kuvitellut, että suomalainen nainen mieluiten käyttää huomaamattomia korviksia, mutta nyt olen saanut hieman toisenlaisen käsityksen. Tässä pari kuvaa, ja lisää kuvia kuvakansioissa tai ajankohtaista-sivulla

 http://www.unituulia.com/22 

Hiottuja 13o lasihelmiä, jotka kimaltavat kauniisti auringossa. Koukut kirurginterästä.

Kuvassa vasemmalla n. 4,5cm pitkät korvakorut 9:llä roikkuvalla osalla ja ylemmässä kuvassa n. 6cm pitkät korvikset, joissa 13 roikkuvaa osaa (ilman koukkuja mitattuna).

 Nämä siis taidokasta intiaanikäsityötä Jamien kokemuksella.

Lisäksi on kovasti ollut kysyntää höyhen- ja sulkakorvakoruille. Niitä olen minä tuhertanut tässä Jamieta vastapäätä olohuoneen pöydän ääressä. Höyhenkorvikset ovat haasteellisia siinä mielessä, että tuote pitäisi saada vastaamaan mielikuvaa. Helpointa onkin, kun asiakas saa etsiä olemassa olevasta valikoimasta paikan päällä omansa. Kahden samanlaisen höyhenen tai sulan löytäminen on se aikaavievin osuus näiden korvakorujen tekemisessä. Ja kun yhden parin on saanut tehtyä ja kuvattua, on toista ihan samanlaista lähes mahdoton tehdä. Mutta siinähän se uniikkius sitten on :)

http://www.unituulia.com/albumi/korujajewelleries/sulkakorvikset/

Kesä ja keskiaika edessä

Sunnuntai 1.5.2011 klo 11:17 - mai

Vuoden ihanin aika on käsillä, joka päivä tuo tullessaan jotain uutta. Ellet ole huomannut, kurkkapa ulos ikkunasta :) Keräsin tänään vuohenputken lehtiä salaattiin ja korjasin ensimmäisen sadon lipstikasta. Alan pikkuhiljaa oppia, että syksy yksin ei ole sadonkorjuun aikaa, vaikka silloin usean kasvin sato vasta onkin valmis korjattavaksi. Äiti Maa kuitenkin hellii meitä heti lumien sulettua (meiltä lähti viimeiset lumenrippeet vasta noin viikko sitten) ja jos vain innostusta ja kiinnostusta on, voi sadonkorjuun tosiaan jo aloittaa heti keväällä. Jos into ja kiinnostus ovat hukassa, menkää äkkiä pihalle ja mars kirjastoon, ellei omasta hyllystä löydy puutarhakirjoja. Lupaan, että ne auttavat. Luonnon herääminen uuteen kasvukauteen on niin energiaa-antavaa, että en toivoisi kenenkään jäävän siitä paitsi. No, siinä puutarhurin kevätterveiset :)

Kevään Äitimaa-messut Tampereella menivät kivasti. Kiitos kaikille osastollamme vierailleille ja muilla tavoin kiinnostustaan osoittaneille. Tapasimme paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa.

Vähän huonosti tulee aina tapahtumissa tuota kameraa käytettyä, mutta ylläolevassa kuvassa pieni otos tämänkertaisesta valikoimastamme messuilla. Kuvassa vasemmalla meditaatio(rukous)sulkia ja intiaaniviuhkoja, oikealla amulettikukkaroita. Ylhäällä osittain näkyvissä unisieppareita.

Keväinen ilouutinen on myös, että meidät on jälleen valittu Turun keskiaikamarkkinoille, jotka järjestetään kesä-heinäkuun vaihteessa to-su. Kojumme tulee olemaan 'Väärän kuninkaan karvevaalin' puolella eli jokirannassa Aboa Vetuksen edustalla jossain kohtaa. Viime vuonna fiilis oli aivan mahtava, eikä ole syytä epäillä, etteikö näin olisi myös tänä vuonna. Lisää infoa lähempänä.

Ihan pakko on jakaa kanssanne tämä kuva (otettu Loimaalla Sarka-museon tiloissa - laatu ei tietysti päätä huimaa).

Pörriäisten rakentamaa kennostoa orapihlajapuskassa. Kyllä Luonto osaa!

-mai-

Unisieppari - Totta ja Tarua

Sunnuntai 30.1.2011 klo 19:45 - -mai-

Erään unisiepparintekijän mietteitä

Unisieppari ihastuttaa, vähemmän enää vihastuttaa meitä suomalaisia. Maine mystisenä ja hieman pelottavana taikakaluna alkaa väistyä käyttö- ja koriste-esineajatuksen tieltä. Vaiko sittenkin päinvastoin?

Itse tutustuin unisieppariin lähemmin vuonna 2005, jolloin ensimmäistä kertaa vierailin nykyisen mieheni Jamien luona Yhdysvalloissa. Istuin siinä sängyllä katsellen verkon syntymistä unisieppariin, jonka toin takaisin koti-Suomeen tullessani lahjaksi äidilleni. Äitini oli hieman pelokkaana päästänyt minut, aikuisen ihmisen, matkaan 'sinne maailman ääriin - suoraan suden pesään'. Susi ei kuitenkaan tätä punahilkkaa syönyt ja äiti sai unisiepparinsa. Minulle taas jäi sormenpäihin kutkutus. Nyt olen tehnyt unisieppareita jo siis jokusen vuoden, mutta se kutkutus ei ole helpottanut. Edelleen nautin kyseisen esineen luomisesta ja yhtä tehdessäni yleensä jo innolla suunnittelen seuraavaa. Tiedän saman kutkutuksen tarttuneen muihinkin :)

Näiden vuosien aikana olen myös seurannut unisiepparin 'taivalta' ihmisten mieliin ja makuuhuoneisiin. Ilokseni olen saanut myös havaita erilaisissa esittely- ja myyntitilanteissa ihmisten olevan hyvin avoimia ja omaksuvia mitä unisieppariin tulee. Vähissä ovat olleet meille suomalaisille niin tyypillinen En-takuulla-usko-ellen-itse-näe-asenne ja ennakkoluulot vieraaseen kulttuuriin kuuluvaa esinettä kohtaan. Mahtavaa! Ja vaikka mahtava Wiki Pedia - johon me tietysti kaikki sokeasti uskomme näin sähköisen kirjaston aikakaudella - vielä käyttääkin unisiepparista nimitystä 'taikakalu', me jo Suomessakin tiedämme, että sitä voi käyttää myös koristeena.

Siepparintekijät ympäri maata ja maailmaa ovatkin huomanneet unisiepparin markkina-arvon myös koristeena. Kiinalaiset tekevät omia härpäkkeitään jäljitellen intiaanien tyyliä alkuperäisestä ajatuksesta piittaamatta. Käsityötä toki nekin, pienen pennipalkkaisen pikkukiinalaisen näppäristä sormista syntyneet siepparit. Eikä sillä, etteikö koneella tehty pitsiliinakin olisi kaunis, ainakin ellei itse ole koskaan käsin nyplättyä pitsiä nähnyt... Vaan moniko kaunis uni ja unelma koskaan toteutuu noiden kaukaisten hyvänunenpunojien omassa elämässä? Verkossa ovat, mutta tuskin WorldWide sellaisessa, nuo myyntiverkoston alkupään kutojat.  

Että jospa suoraan Etelä-Amerikasta saisi omansa? Onhan siellä muinaista kulttuuria - niin onhan siellä oltava myös knowhow muinaisten esineiden valmistuksesta. Ja varmasti onkin. Unisieppari vaan ei satu olemaan kotoisin sieltä päinkään. Vaan mistäs me suomalaiset sen tietäisimme tai edes välittäisimme. Intiaani mikä intiaani, onhan sillä tummat hiukset leteillä, nahkahapsu- tai retrovaatteet, eikä se puhu suomea. Ja mikäs meitä estäisi meille niin sanottaessa uskomasta, että torin laidalla kojuaan pitävä henkilö on intiaani ja että hänen tuotteensa ovat suoraan vanhan Inka-kulttuurin alueelta - kuten varmasti osa onkin. Harva osaa tuotteesta kuitenkaan katsoa sen alkuperää. Vielä harvempi tietää, että Yhdysvalloissa on laki, joka kieltää myymästä tuotetta intiaanin valmistamana, ellei asia todella niin ole. Ai niin, Meksikohan ei olekaan Yhdysvalloissa ;)

No, tehdäänhän toki unisieppareita siellä Yhdysvalloissakin, tehdään jopa reservaateissa. Onhan meilläkin matkamuistomyymälöitä. (Kuinkahan moni perhe ei joskus olisi saanut tuliaisiksi lapinmatkalta nahalle liimattuja poronkarvoja revontulenvärisin huopakankain höystettynä.) Tosin reservaatistakaan ostettaessa ei ole mitään takeita, että unisieppari tai muu esine on intiaanin tekemä - ei, vaikka siinä olisi lippua ja lappua ja leimaa. Vasta silloin, kun tuotteen lapussa lukee tekijän ja heimon nimi, voit olla asiasta varmempi. Monet matkamuistomyymälät panostavat oikeasti intiaanituotteisiin, toiset taas myyvät intiaanituotteita, jotka todellisuudessa on valmistettu vaikka Hong Kongissa. Yritä siellä nyt sitten hyväuskoisena suomalaisena päästä selville totuudesta.

Valitettavasti tuo laki ei ole voimassa täällä Suomessa ja valitettavasti sitä myös väärin käytetään hyödyksi. Valitettavasti markkinoilla on paitsi 'väärennettyjä' intiaanituotteita myös feikkejä intiaaneja, mutta siitä asiasta vaahtoamisen jätänkin Jamien huoleksi...

Ei tässä väärältä tunnu se, että joku saa elantonsa intiaanituotteista, vaan se, että intiaaneilta riisetetään loputkin siitä, mikä on heille ominta. Panee miettimään; mikä pistää ihmisen haluamaan olla jotain muuta kuin mitä on?

Noniin. Takaisin itse asiaan. Unisieppari siis on kotoisin Pohjois-Amerikasta, suurten järvien alueelta. Varmaa tietoa tietysti on näin jälkeenpäin vaikea löytää siitä, mitkä nimenomaiset heimot ovat näitä käyttäneet, eikä esineistö varmaankaan ole tarkasti noudattanut heimoalueiden rajoja. Ainakin Ojibwe-isoäitien tiedetään punoneen oksista taivutettuun vanteeseen unisieppareita ja koristelleen niitä höyhenillä ja ripustaneen sitten perheen nuorimmaisten kehtoihin tai muihin nukkumapaikkoihin. He eivät tehneet unisiepparia kestäväksi, vaan aikanaan lapsen varttuessa hänelle tehtiin uusi unisieppari - ovathan toki aikuisen unetkin erilaisia kuin lapsen.

Unisiepparin toiminta -otsikon alle me esineen nykykäyttäjät tuppaamme kirjaamaan sellaistakin, mikä sinne ei kuulu. Ihmisen mystiikkahakuisuus kasvaa ilmeisesti sitä mukaa kun luonnosta vieraannumme. Asioille etsitään puoliväkisin merkityksiä ja keksitään tarinoita. Ihminenhän on luova olento ja se on hieno asia, tarinat syntyvät kuin itsestään. Moni mystiseltä tuntuva asia vaan menettää mystisyytensä (merkityksensä?), kun sitä ajattelee niinsanotulla maalaisjärjellä. Ihan vaan kysymyksenä ilmaan heitän, että monenko pinnasängyn päällä keikkuvan laivamobilen purjeista aurinko aamulla kuivattaa pahat unet pois? Kuivuuko paha uni paremmin valkoisesta vai sinisestä purjeesta?

Ei. En suinkaan ole vesittämässä koko unisieppariteoriaa. Uskon unisiepparin toimintaan sen alkuperäisessä muodossaan. Unisiepparin verkkoon jäävät pahat unet, hyvät sen sijaan pääsevät sen läpi nukkujan luo. Ja tuleehan se uni paremmin illalla silmään, kun on jotain kaunista jota katsella. Hyvällä mielellä nukkumaan mennessä taas on todennäköisempää nähdä (muistaa) kauniita unia. Olenko skeptikko? En. Liian moni on antanut palautetta siitä, että tekemäni unisieppari on tehonnut. Kaikkea en halua järjellä selittää, tuntuu hyvältä uskoa.

Asia, johon uskon on se, että mitä parempi yhteys ihmisellä on Luontoon, sitä herkempi hän on aistimaan asioita, joita näillä viidellä perusaistilla ei voi havaita. Koen itselläni olevan jonkinlaisen yhteyden, sillä arvostan Luontoa ja Äiti Maata. Unisieppareita tehdessäni tunnen punovani yhteyttä myös unisiepparin saajan ja Luonnon välille. Vain luonnolliset materiaalit tulevat tällöin kysymykseen. Kaikessa alkuperäisessä yksinkertaisuudessaan unisiepparissa on vanne, verkko ja höyheniä. Pieni koristelu ja se on siinä. Ilman massasta valmistettuja intiaaninpäitä. Ilman ulvovan suden irvikuvia verkossa. Ilman jälkeenpäin keksittyjä tarinoita kotkista, karhuista tai hämähäkeistä. Ilman värikoodeja tai horoskooppikiviä. Ilman mystistä kertomusta siitä, miksi ja miten olen valittu tai saanut kutsumuksen unisiepparien tekemiseen.

Syy niiden tekemiseen on yhtä yksinkertainen kuin unisieppari. Se tuntuu hyvältä ja tuo hyvän mielen.

Keep Dreaming!

-mai-

..ja vähän tuoreempia kuulumisia :)

Tiistai 25.1.2011 klo 20:30 - -mai

Pääsipä yllättämään tuo joulunalusaika ja vuodenvaihde! No positiivisesti, kyllä - ja siitä kiitos niin teille kaikille rohkeille ja käsityötäarvostaville netinkäyttäjille kuin 'luonnossa' tapaamillemmekin ihmisille.

Tämä vuosi on myös alkanut tässä olohuoneen pöydän ääressä sulkia liimaillen, nahkaa leikaten, helmiä neuloen ja pujotellen sekä tulevaa suunnitellen. Vuoden vaihteen kunniaksi olemme aloittaneet yhteistyön turkulaisen Inka Wasi -nimisen kaupan kanssa. Heidän päätuotteensa ovat Etelä-Amerikasta, Boliviasta, mutta saimme kunnian osallistua heidän myymälätilansa 'sisustamiseen' muutaman unisiepparin voimin :) Siellä ne roikkuvat - kaikkien ihanien alpakanvillasta käsityönä tehtyjen tuotteiden kanssa sulassa sovussa. Inka Wasi löytyy Turusta, kauppatorilta (Wiklundin kulmalta) jokeen päin, osoitteesta Kauppiaskatu 3.

Nautinnollista alkanutta vuotta kaikille!

Tähän pari näytettä Jamien töistä loppupuolelta viime vuotta.

Pehmeä nahkalaukku savustetusta peurannahasta. Teellä värjätyt luuhelmet hapsujen tyvissä, letietty nahkanauha ja aivan upea helmikirjottu yksityiskohta läpässä.

Arvatkaa kenen? ;)

---- 

Ja tässä Jamien asiakkaalle 'mittatilaustyönä' tekemä korusetti - kaulakoru, korvikset ja hiuskoriste. Materiaaleina hiotut piskuruiset lasihelmet, piikkisian piikit, peurannahka.

Aitoa intiaanikäsityötä - valmistettu Suomessa :)

Unituulia otsikoissa

Keskiviikko 30.6.2010 klo 22:39 - -mai-

Piiiiikkuisen on tässä pakko kehaista - tai no - köh - siis tietysti ihan vinkiksi vaan; kesäkuussa on sekä Auranmaan Viikkolehden kesäliitteessä ('Kesälehti') että uusimmassa Sielun Peili -lehdessä jutunjuurta Unituuliasta :)

http://www.karprint.fi/sielunpeili/

http://www.digipaper.fi/auranmaanviikkolehti/

Unituulia Turun keskiaikamarkkinoilla

Maanantai 28.6.2010 klo 8:41 - -mai-

Tervetuloa kojullemme Aurajoen varteen  1.-4. kesäkuuta! Jamie on paikalla to-su ja allekirjoittanut la-su. Suomen kesä on kauneimmillaan ja keskiaikainen markkinafiilis vie mukanaan ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Lisää aiheesta:

 http://www.keskiaikaisetmarkkinat.fi/public/default.aspx?nodeid=11757&contentlan=1&culture=fi-FI

Kiitos ja hyvää alkukesää!

Sunnuntai 30.5.2010 klo 9:30 - -mai-

Kevät on kasvattanut lehdet puihin ja marjanalkuja pensaisiin. On aika siirtää mieli kesään :)

Kävimme eilen purkamassa Raision kirjaston näyttelyn. Kiitämme kaikkia näyttelyn järjestämisessä auttaneita sekä niitä ihania ihmisiä, jotka osoittivat kiinnostustaan työtämme kohtaan niin paikan päällä kuin vierailemalla kotisivuillammekin.

Tällä välin täällä kotosalla Jamie on saanut valmiiksi aikamoisen liudan kesäisiä korvakoruja, joista otan kuvia heti, kun aurinko avuliaasti suostuu lämmittämään niitä valollaan. 'Ajankohtaista' ja 'uniikki' -osioita kannattaa siis seurata :)

Vastaanotimme myös paketin Montanasta. Sen sisältö levitti kotiimme nautinnollisen savun tuoksun. Paketissa oli peuran ja antiloopin nahkaa, valkoista ja savustettua. Siitä Jamie tekee taas amulettikukkaroita, laukkuja, solkia ym. kaunista.

Tältä se siis näyttää. Pahoittelen, ettei materiaalin pehmeys ja tuoksu välity kuvassa!

-mai-

Esittely Raision kirjastossa

Lauantai 1.5.2010 klo 9:54 - -mai-

Parhaillaan on Raision kirjaston aulassa vitriininäyttely, jossa voitte käydä tutustumassa töihimme. Lauantaina 15.5. klo. 12 esittelemme paikan päällä töitämme; niiden materiaaleja, käyttötarkoituksia, historiaa ja Jamie on luvannut ottaa mukaansa jonkin keskeneräisen työn, jotta voitte nähdä, millaista helmikirjonnan tekeminen todella on. Lähemmässä esittelyssä on ainakin unisieppari, seremonioissa ja koristeena käytettävä helistin ja viuhka sekä jokapäiväisenä esineenä amulettikukkaro. Huomiotta eivät varmasti jää 'aito intiaanikoru' -otsikon alle sopivat tuotteet.  

Olemme paikalla koko kirjaston aukioloajan (10-14), tule esittämään kysymyksiä, ihmettelemään! Varaamme mukaan myös myytäviä tuotteita ja tilauksen tekeminenhän on aina mahdollista :)

Sydämellisesti tervetuloa!

http://www.raisio.fi/asp/system/empty.asp?P=583&VID=default&SID=785017561784269&S=1&C=23342

Sananen -tai kaksi- helmikirjonnasta

Tiistai 20.4.2010 klo 19:04 - -mai-

Moni huokailee käsityön hintaa. Miljonäärit ovat loppujen lopuksi harvassa ja tarkkaanhan sitä on harkittava, mihin roponsa sijoittaa, itse kunkin. Toisinaan käy hyvin, ja pääsen kertomaan käsityöstämme hieman enemmän - se yleensä muuttaa huokauksen sävyn. Töissämme on paljon mm. helmikirjontaa - tai siis Jamien, mieheni, tekemissä töissä on. (Itse olen sen verran kärsimätön ihminen, etten ole vielä tohtinut kirjontaneulaan ja noihin pienenpieniin lasihelmiin koskea. Ihailen vain olohuoneen pöydän tältä puolen ja keskityn helmiin, joissa reikä on sentään nähtävillä ilman suurennuslasia!) Harva tulee ajatelleeksi, että esim. sytkärikotelon kaikki helmet on yksitellen NEULOTTU kiinni. Kotelo on ensin päällystetty nahalla, joka sekin on käsin neulottu - kunhan on ensin sopivaksi vuodasta leikattu. 

Valistanpa teitäkin hieman ;)

Kuvassa keskeneräinen sytkärikotelo ja vieressä 'työvälineet'. Näkyyhän se neula ja lanka siellä?

Ja tässä toinen valmistumassa.

Yhden sytkärikotelon valmistukseen menee lähes päivätyön verran tunteja ja tuhansia helmiä.

Niin... tokihan varmaan suht samannäköinen työ valmistuu liimaamalla - vai valmistuuko sittenkään? Se näkee, joka huomaa joskus verrata - eikä ehkä sen jälkeen ihmettele, mikä maksaa. Tekisitkö itse päivän työn kolmellakympillä?

Ainahan tietysti vertailuun ei ole mahdollisuutta, mutta tässä teille eräs esimerkki:

Yllä Jamien tekemä työ ja alla intiaanitavaroita myyvästä liikkeestä ostettu työ (maksoi meille noin 2 dollaria)

...ja samat työt takaa.

Väittävät, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Siitä huolimatta vertailun vuoksi haluan vielä kertoa, että alemman työn nahka ei ole nahkaa nähnytkään, Jamien tekemässä työssä on käsin savustettu peurannahkainen tausta. Alemman työn helmet ovat muovihelmiä, kun taas Jamien tekemän työn helmet ovat hiottuja lasihelmiä - ja kokohan on eri kaliiperia, kuten on myös taustassa näkyvän ompeleen koko. Hiuksia ei taida kiinalaiseen versioon paljon mahtua, mutta onhan siinä sentään kuvattuna jokin ukkoslinnun tapainen hahmo etupuolella. Sekö siitä sitten tekee intiaanikäsityön?

Äitimaa-messuilta

Sunnuntai 18.4.2010 klo 9:08 - -mai-

Unituulia oli mukana jo neljänsillä Äitimaa-messuillaan. Kiitos messujen järjestäjälle, erityisesti kyydille ja majoittajille sekä tietysti kaikille niille mukaville ihmisille, jotka poikkesivat myyntipöytämme äärellä. Noiden kahden päivän aikana kävin monta mielenkiintoista keskustelua, jotka varmasti muistan pitkään.

Kuvassa Unituulian valikoimaa messuilta. Unisieppareita ja choker-kaulanauhoja.

Kuvassa Unituulia- unisieppareita ja osa korvakorumalleista.

Joitakin tuotteita tuli myydyksi jo ennen kuin ehtivät edes kotisivuillemme näytille. Onneksi tästä ehdin sentään ottaa kotona kuvan:

Kyseessä on savustetusta peurannahasta käsin ommeltu laukku, jonka koristeena helmikirjottu on kotka. Helmikirjonta on halkaisijaltaan n. 9cm ja sisältää siis tuhansia pienenpieniä yksi kerrallaan kiinni neulottuja lasihelmiä. Voitte uskoa, että Jamie istui tämän työn ääressä pakertaen eräitä tunteja...

Messuista jäi hyvä fiilis ja innostus olla mukana myös seuraavilla.